Väinön tarina

”Pienissäkin urheiluhetkissä on iso merkitys”

Minä olen ollut aktiivinen liikkuja koko elämäni ajan ja lentopallo on ollut lähinnä minua. Aikoinaan hiihdin ja yleisurheiluakin tuli harrastettua, mutta sitten Suomen Urheiluliitosta sellainen kapteeni Maijala toi Amerikasta lentopallon ja siitä se lähti. Ei ollut verkkoakaan, mutta narut vaan viritettiin urheilusaliin eikä alkuun ymmärretty koko pelistä mitään. Ensin ajattelin, että tuommoiseen älyttömään peliin en lähde, mutta niin vaan kävi. Vuodesta -52 sotaväestä päästyäni tulin aloittaneeksi oikeasti tosimielessä lentopallon Tampereen Pirkkalassa. Kävin minä maajoukkueenkin karsinnoissa, mutta en minä päässyt sinne. Siihen aikaan karsinnat olivat sellaiset, että ensin pelattiin ja huonommat aina tippui pois. Järvenpäässä olen asunut vaimon ja pojan kanssa omakotitalossa. Järvenpäässä tuli pelattua aktiivisesti monta vuotta lentopalloa. Nyt olen leski ja asun yksin.

Hienoja muistoja on urheilu minulle antanut. Itsetunnolle on tehnyt hyvää saada välillä menestystä. Lasse Vireninkin kanssa juoksin samoissa juoksukisoissa ja edesmenneen presidenttimme Mauno Koiviston kanssa olen pelannut lentopalloa. Minua hämmästytti, kuinka tavallinen hän oli, klapeja hakkasi kuten muutkin ja tervehti kaikkia.

Minulle urheilu on merkinnyt hirveen paljon, se on tuonut sisältöä elämään. Urheilumuistot eivät tarvitse olla välttämättä isoja tapahtumia. Pienissäkin urheiluhetkissä on minulle aika iso merkitys. Muistan kun minut palkittiin parhaana pelaajana satamien välisessä lentopallokilpailussa. Kyllä se teki hyvää itsetunnolle. Erään työpaikankin olen saanut urheilun kautta. Lentopallon lisäksi olen hiihdellyt, mäkihypännyt, suunnistanut, yleisurheillut ja juossut maastojuoksuja. Nykyään pyöräilen ja kävelen. Lentopalloa en enää käy pelaamassa. Urheilua tulee seurattua televisiosta ja radiosta.

Vanhojen urheilumuistojen kertominen tuo paljon sellaisia miellyttäviä muistoja mieleen ja kyllä sellaisiakin, että kaikki meni vähän niin kuin mönkään.