Vapaaehtoiset etänä
Silloin kun tuttu ja turvallinen maailma muuttuu, tuntuu uskomattoman hyvältä, kun rinnalla on joku tukemassa yhteistä asiakasta, mahdollistamassa olemassa olevaa ja luomassa uutta. Meidän vapaaehtoiset näyttivät viime vuonna käytännössä, miten paljon hyvää voi saada aikaan ja miten paljon iloa voi tuoda ympärilleen, kun vaan päättää, että tämäkin aika on täynnä mahdollisuuksia.
Viime vuonna yhteinen, lähellä ihmistä tapahtunut toimintamme siirtyi ruudun taa tai puhelinsoiton päähän ja koko toimintamme kaiken kaikkiaan muuttui radikaalisti. Kun meillä oli hätä asiakkaidemme tilanteesta, meni hetki ennen kuin tajusimme, miten suuren iskun muutosten myötä sai myös vapaaehtoistoimintamme.
Vuositasolla meillä oli toiminut lähes 100 aktiivista vapaaehtoista. Näin suuri joukko ei varmasti saanut edes parhaana aikana meiltä jatkuvaa ohjausta vaan heiltä oli vaadittu itsenäistä suunnittelua ja näkemystä siitä, mitä milloinkin voidaan tehdä. Havahduimme rajallisuuteemme oikeastaan siinä vaiheessa, kun hyvin pian koronarajoitusten alkaessa vaikuttaa toimintaan, ottivat meidän ihanat, itsenäiset vapaaehtoiset yhteyttä ja kertoivat, mitä nyt voisi ja kannattaisi tehdä. Ja miten he halusivat auttaa.
Yksi tarjosi kaikille hyödyllistä koulutusta etäyhteydellä muille vapaaehtoisille, toinen halusi viedä muistitreeniryhmänsä kävelemään ulos, useampi lähti itsenäisesti soittamaan ryhmäläisiään läpi tarkistaen, että kaikki oli muuttuneessa tilanteessa hyvin. Vapaaehtoiset tekivät ja tarjoutuivat tekemään samoja asioita kuin mekin olimme alkaneet tehdä. Yhdessä tekeminen oli meille arvokasta aikaisemminkin, mutta oli ilo korona-aikanakin huomata, että emme olleet yksin. Tuo kädenojennus tuntui siinä hetkessä uskomattoman ihanalta ja lohdulliselta. Maailma ei pysähtynyt sittenkään. Tunsimme kiitollisuutta, jota on vaikea edes kuvata.
Normaalina vuonna vapaaehtoiset tekevät Uudenmaan Muistiluotsin toiminnassa mitattuja tunteja enemmän kuin yhden täysiaikaisen työntekijän vuodessa tekemät tunnit ja tiedämme, että todelliset tunnit ovat paljon enemmän. On aina yhtä suuri ihme ja ilon aihe, miten ihmiset haluavat käyttää näin paljon aikaa kanssamme asiakkaidemme ja toimintamme tueksi. On aivan sama mittaammeko tekemistä tunteina tai euroina, sen arvo on aina paljon enemmän kuin näillä mittareilla saadaan näkyviin. Suurin kiitos tulee asiakaspalautteissa, joista löytyy lukemattomia kiitoksia ja kuvauksia siitä, miten tärkeää muistisairaille ja läheisille on kaikki tämä, minkä vapaaehtoiset meille mahdollistavat.
Vapaaehtoiset näyttivät meille mallia asenteella, joka tuntuu sanovan, että elämässä tulee monenlaista vastaan eikä sitä voi hallita, mutta sen voi ihminen aina päättää, miten haasteisiin suhtautuu. Näkeekö mahdollisuuksia vai lamaantuko kokonaan? Voidaan myös yhteisesti sopia, että mahdollisuuksia on. Vaikka olemme etänä, emme ole kaukana. Olemme vaan puhelinsoiton päässä.
kiitollisin terveisin, Sanna
