Tekemisen ilo!
Uskon, että meillä on tarve tehdä itselle mieluisia asioita, tarve saada toteuttaa itseään ja tuntea, että omalla olemassaololla on jotain merkitystä. Tekemisen myötä aika kulkee kuin siivillä ja aivot saavat ongelmia ratkottavaksi. Fyysisen tekemisen myötä keho saa sopivasti rasitusta. Sopivan rasituksen jälkeen myös lepo on palkitsevaa.
Jatkuva tekeminen muuttuu raskaaksi. Kuin myös jatkuva lepääminen. Kaikkea sopivassa suhteessa, jokaisen omiin voimavaroihin mitoitettuna.
Tekemisen ilo on ilo myös etenevään muistisairauteen sairastuneelle. Sen lisäksi, että se virkistää kehoa ja mieltä, ylläpitää se toimintakykyä. Niitä taitoja ja valmiuksia, joita tarvitaan arjen toimintojen mahdollisimman itsenäiseen suorittamiseen.
Kuten kyky suunnitella oma tekeminen. Kyky astua askeleita. Kyky taivuttaa ja kiertää kehoa. Kysy istuutua ja nousta istumasta seisomaan. Kyky kurottaa ottamaan tarvittava esine. Kyky käyttää tätä esinettä tarkoituksenmukaisesti. Kyky pukea vaatteet päälle oikein päin. Kyky käyttää kehoa niin, että itse on tyytyväinen.
Muistisairaus vaikuttaa monin tavoin kognitiivisiin toimintoihin. Arjesta selviytyminen saattaa muuttua haasteellisemmaksi. Voi olla hankalampaa nähdä asioiden kokonaisuuksia. Voi olla hankalaa edetä toiminnoissa loogisesti eteenpäin. Tämä voi näkyä hitautena tai vaikeutena suunnitella aamun aikataulu, aamutoimet ja pukeutuminen niin, että ehtisi sovittuun tapaamiseen ystävän kanssa. Asioiden mieleen painaminen saattaa vaikeutua ja itselle tärkeät tavarat voivat olla usein kateissa. Tämä voi aiheuttaa turhautumista. Aikaisemmin hyvin onnistuneet arjen askareet eivät suju enää niin kuin ennen.
Joskus läheisestä saattaa tuntua, että sairastuneesta on tullut laiska. Hän ei enää oma-aloitteisesti ryhdy toimimaan. Tämä ei johdu siitä, että muistisairauteen sairastunut olisi muuttunut laiskaksi. Hän ei vain tiedä mistä ja miten aloittaisi. Hän tarvitsee tukea ja ohjausta toimintojen alkuunsaattamiseksi.
Tekemisen ilo ei ole kadonnut minnekään. Edelleen on mukava tehdä, olla toimelias ja avuksi. On mukavaa olla tarpeellinen.
Muistisairauteen sairastunutkin on oikeutettu saamaan kuntoutusta, joka tukee hänen toimintakykynsä ylläpitämistä. Esim. päivätoiminta ja kuntouttava lyhytaikaishoito ovat oivia tapoja ylläpitää muistisairauteen sairastuneen kykyä toimia arjessa sekä samalla se antaa sairastunutta hoitavalle läheiselle hengähdystauon omaishoitajan työstä. Muistisairaan itsenäisyyttä ja toimintakykyä voi tukea monin eri keinoin, tärkeää on kuitenkin tukea sitä sairastuneen oman mielenkiinnonkohteiden kautta. Tässä voi olla avuksi sairastuneen elämänhistorian tunteminen.
Luonnollisessa ympäristössä toteutettu aito tekeminen on hyvä vaihtoehto. Vihjeet toiminnalle tulevat ympäristöstä ja tällöin toiminta on myös motivoivaa. Osaa meistä innostaa ruuanlaitto, toisia lasten kanssa puuhailu, joitakin puutarhanhoito tai eläinten hoitaminen. Kun motivaatio on kohdallaan, tekeminenkin maittaa ja ylläpitää näin toimintakykyä.
Erittäin tärkeää on muistaa, että muistisairauteen sairastunut pystyy vielä moneen toimintaan, kunhan hänellä on siihen tarvittava tuki ja ohjaus lähellä.
Ihanat terveiset tuli muistiperheeltä, jossa muistisairauteen sairastunut oli päässyt viikoksi omien lastensa kanssa mökille. Puoliso oli saanut omaa aikaa ja taikaisin oli palannut iloinen, enemmän keskusteleva, hyväntuulinen ja pilke silmäkulmassa oleva mies. Kuvat kertonevat tarinaa.
