Oletko pohtinut vapaaehtoiseksi ryhtymistä? Kiinnostaako sinua, mitä vapaaehtoisuus Uudenmaan Muistiluotsilla voisi esimerkiksi olla? Kyselin ihanalta vapaaehtoiseltamme, Virvalta, miten hän päätyi vapaaehtoiseksi ja millainen hänen tarinansa on ollut tähän saakka Uudenmaan Muistiluotsin vapaaehtoisena. Haluamme samalla myös kiittää kaikkia mahtavia vapaaehtoisiamme!
Hei Virva, kerrotko alkuun jotain itsestäsi, millainen ihminen olet?
Olen Virva, Espoosta. Koen itseni avoimeksi ja sosiaaliseksi tyypiksi ja pidän ihmisten kohtaamisesta.
Milloin tulit Uudenmaan Muistiluotsille vapaaehtoiseksi?
Lähdin vapaaehtoiseksi keväällä 2023.
Oliko sinulla aiempaa kokemusta vapaaehtoistoiminnasta?
On aiempaa työkokemusta vapaaehtoistoiminnasta. Kouluikäisenä kävin Mannerheimin lastensuojeluliiton tukioppilaskoulutuksen ja toimin tukioppilaana muille oppilaille. He tulivat juttelemaan minulle esimerkiksi mieltä painavista asioista. Aikuisena kun olin lasten kanssa kotona, toimin vapaaehtoisena monessa paikassa, kuten asukasyhdistyksessä, vanhempainyhdistyksissä ja luokkatoimikunnissa. Olin vapaaehtoisena myös Walkers- nuorten yökahvilassa. Eli vapaaehtoistoiminnasta on kokemusta eri muodossa, mutta oli kiva huomata, että UML:n vapaaehtoisena aiempaa kokemusta ei tarvita.
Miksi päätit lähteä vapaaehtoiseksi?
Isäni sairastui 2016 Alzheimerin tautiin, ja eräällä sukulaisella oli ollut samainen tauti noin 10 vuotta aiemmin. Sairaus oli tuttu isän ja myös sukulaisen kautta ja siksi tiesi mitä oli edessä. Viimeiset pari vuotta ennen isän kuolemaa kävimme Espoossa Uudenmaan Muistiluotsin vertaisryhmässä ja isä kävi muistitreeniryhmässä. Kävimme ryhmissä isän elämän loppuun asti. Isä menehtyi kevättalvella -23 ja minulla oli olo, että halusin jakaa ja hyödyntää oppimaani.
Itselläni päättyi hieman ryhmissä lopettamisen jälkeen työsuhteeni, mikä oli myös helpotus ja mahdollisti vapaaehtoisena toimimisen, sillä minulla vapautui enemmän aikaa käytettäväksi. Olin kiitollinen siitä, mitä olin itse saanut ryhmissä ja halusin jakaa tukea myös muille. Isä ei käynyt hirveästi muussa toiminnassa kodin ulkopuolella, joten Uudenmaan Muistiluotsin ryhmä oli tärkeä ja se motivoi myös lopulta itseäni osaksi toimintaa. Lisäksi toiminta virkisti isää ja hän oli hyvällä tuulella ryhmien jälkeen. Minulle tuli heti ajatus, että haluaisin vapaaehtoiseksi jakamaan kaikkea sitä mitä olen oppinut ja kokenut. Vapaaehtoistoiminnassa on myös mukavaa, että vapaaehtoisilta ei vaadita niin paljon kuin ammattilaisilta ja niiltä, jotka ovat toiminnan parissa töissä, eli mukana voi olla matalalla kynnyksellä.
Oliko heti selvää, että halusit vapaaehtoiseksi juuri Uudenmaan Muistiluotsille?
Kyllä oli ehdottomasti selvää, että halusin vapaaehtoiseksi Uudenmaan Muistiluotsille juuri aiempien kokemuksien takia ja, koska vapaaehtoisia tarvitaan ja se tukee toimintaa. Halusin jakaa eteenpäin sitä kaikkea, mitä olen saanut ja oli kiva mennä muistitreeni- ja vertaisryhmien tueksi, kun tiesin jo, mitä ne ovat.
Mitä vapaaehtoistoimintaa olet tehnyt Uudenmaan Muistiluotsilla?
Olen ollut vapaaehtoisena avustajana Muistikahviloissa auttamassa ja kahvittelemassa. Sitten olen ollut avustajana muistisairaiden muistitreeniryhmissä. Lisäksi olen ollut kävelyllä yhden muistitreeniryhmän kanssa. Muistitreeniryhmissä olen auttanut käytännön järjestelyissä, avustanut muistitreenitehtävissä muistitreenareita ja tukenut heitä, jos joku tehtävä esimerkiksi tuntuu vaikealta. Ohjaajat ovat myös tukeneet minua ja neuvoneet, ketä kannattaa auttaa. Olemme yhdessä pohtineet kysymyksiä ja on ollut mukavaa, kun muistitreenarit saavat onnistumisen kokemuksia, kun heitä kannustaa ja tukee. Kyllä he selviytyvät sitten paljosta!
Mikä on ollut parasta?
Henki ja tunnelma! Ei pelkästään suhtautuminen minuun vaan myös työntekijöiden keskinäinen yhteistyö. Tuntuu, että asiat soljuvat tässä porukassa hyvin. Ja se kun näkee että asiakkailla on mukavaa ja toiminta tarjoaa heille palautumista ja virkistymistä: Niin läheiselle, kuin myös muistisairaalle. Olen ollut aika teknisellä alalla aiemmin töissä ja koen, että on ihanaa vaihtelua aiemmalle työelämälle, että pääsee kohtaamaan ihmisiä. On ihanaa kohdata erilaisia ihmisiä!
Onko jokin asia haastanut sinua?
Minulle toiminta oli jo ennestään tuttua ja olen myös tottunut heittäytymään aiemmissa työsuhteissani, myös epämukavuusalueille. Alussa yksi haaste voi olla se, että ryhmäläiset tarvitsevat tukea hieman eri asioissa ja täytyy pohtia, miten tukea ihmisiä heille hyvällä tavalla. Kuinka huomata siis sen, mitä tukea kukakin tarvitsee? Ehkä tulevaisuudessa myös ryhmänohjaus, ja se miten voi hanskata monta ihmistä yhtä aikaa. Jos siis haluaa itse ohjata ryhmää. Se on jännittävää.
Kerro vielä loppuun jokin kiva, mieleenpainunut kokemus!
Muistisairauteen sairastuneiden miesten Ukkopoppoo -ryhmä on jäänyt minulle mieleen, se oli uusi ja erilainen. On tärkeää, että on ryhmä miehille, koska he ovat ehkä vapautuneempia keskenään. Ukkopoppoosta jäi mieleen se, että se oli leppoisa ja humoristinen, heillä on älyttömän hyvä huumori ja hyvä meininki. Ryhmässä he juttelevat niitä näitä.
Mitä haluaisit sanoa niille jotka harkitsevat vapaaehtoistoimintaa? Tsemppejä? 😊
Toiminta on erittäin tärkeää ja siitä saa hyvää mieltä, kun tietää tekevänsä tärkeää työtä. Itsekin tulen hyvälle tuulelle, kun ryhmässä on mahdollisuus jakaa arjen murheita ja kokemuksia, myötäelämisiä. Koen, että ryhmissä vapaaehtoisena oleminen rauhoittaa minua. Vaikka olen jäänyt työelämästä pois, niin ryhmän läsnäolo saa minut rauhoittumaan siitä oravanpyörästä, joka vielä hieman on mielessäni. Olen luonteeltani aika vilkas, niin ryhmissä voi elää hetkessä ja keskittyä siihen. Ryhmät ovat elämänmakuisia. On erilaisia mahdollisuuksia myös olla mukana ja siitä itse tykkään! Voit ottaa vastuuta sen verran, kun haluat, ei tarvitse jännittää sitä, sen verran kun jaksaa tai haluaa!
