Aikaisempina vuosina olemme tulleet turuille ja toreille kertomaan, millaisena meidän toimintamme on kuhunkin kauteen käynnistynyt. Tänä syksynä tulimme teille kertomaan, että toimintamme on käynnistynyt. Sillä tavalla maailma korona-aikana muuttui, että nyt on jo uutinen, että meillä on toimintaa. Että olemme taas lähellä ja läsnä emmekä vain ruutujen takana, vaikka kokemushan se oli sekin. Meille kaikille.
Ryhmien käynnistyttyä on tullut yhä selvemmäksi se, miten tärkeää on auttaa juuri nyt muistiperheitä, jotka kohtaavat erilaisia haasteita arjessa joko oman tai läheisen muistisairauden myötä. Se tarve on tässä ja nyt. Yhtä lailla tärkeää on kuitenkin myös puhua ääneen muistisairauksista, tuoda tietoa ihan kaikille parempaa tulevaisuutta varten. Muistisairaiden ja läheisten asiat kun voisivat olla vielä paremmin. Moni asia pitäisi sujua ilman, että joku viranomainen tai läheinen on tukena. Maailma vaan voisi olla muistiystävällisempi.
Muistiliiton ja meneillään olevan Muistiviikon teema tänä vuonna on hyvää elämää muistiystävällisessä yhteiskunnassa. Tämä on sikäli hyvä tavoite, että mehän tiedämme, mikä tai vielä tarkemmin kuka yhteiskunta on. Se olemme me, sinä ja minä, ihan jokainen. Ja omalta osaltamme meistä jokainen voi muuttaa maailmaa paremmaksi ja tasa-arvoisemmaksi myös muistisairaan läheisineen elää.
Muistiystävällisyys on taas huomioimista, ympäristössä liikkumisen turvallisuutta, tilojen selkeyttä, riittävää tukea. Muistiystävällisyyttä on esimerkiksi Savitaipaleen keskustassa asfalttiin maalattu pinkki raita, jolla kunta haluaa kannustaa kaikki ikäihmiset ja erityisesti tukea tarvitsevat kuten muistisairaat ulos kodeistaan. Merkki tiessä helpottaa suunnistamista, lisää turvallisuutta, antaa itsenäisyyttä ja toimintakykyä. Eikä ole keneltäkään pois. Tämä on asia, joka ei vaadi meiltä paljoa vaan asioiden katsomista toisen kannalta. Ei tarvita isoja rahoja, tarvitaan luovuutta ja kekseliäisyyttä.
Muistiystävällisyyteen kuuluu myös se, että kaikille on tilaa. Että hyväksymme erilaisuuden ja pystymme asettumaan välillä toisen asemaan. Että joskus jaksamme odottaa, että toisella asioiden hoitamiseen menee vähän enemmän aikaa tai pysähdymme neuvomaan tietä neuvottomalle. Että meillä itsellämme on silloin lupa kysyä apua, kun sitä tarvitsemme.
Muistiviikon terveisin, Sanna
