Mitkä on ne keinot, joilla kohtaaminen onnistuu?
Uudenmaan Muistiluotsin väki keskustelee todella usein esimerkiksi monissa neuvontapuheluissa muistisairaan ihmisen kohtaamisesta. Usein kysyttyjen kysymysten kärjessä on kysymys siitä, tekeekö muistisairas läheinen jotain tahallaan. Että eikö oikeasti osaa imuroida, väittääkö kiusallaan asiaa, josta tiedetään, ettei se pidä paikkaansa tai eikö mummi oikeasti enää tunne minua.
Ammattilaisena on aina helppoa neuvoa kärsivällistä suhtautumista ja tilanteen hyväksymistä. Vuosien varrella on kuitenkin käynyt selväksi, että mitä enemmän ihminen tietää muistisairauden aiheuttamista käytöksen muutoksista, sitä helpompi niihin on suhtautua. Kun muistisairaan maailma muuttuu, hän pyrkii sopeutumaan, reagoimaan siten kuin hän tilanteet hahmottaa ja selviämään päivistä ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa meistä. Hän vaan joutuu ponnistelemaan enemmän asian eteen. Ehkä ärsyyntyy tai ahdistuu. Jossain vaiheessa sopeutuu. Jokainen on yksilö ja sopeutuminen on erilaista. Joskus tilannetta auttaa ja nopeuttaa se, että läheiset osaavat suhtautua sairauden tuomiin muutoksiin. Ja helpottaa se myös läheistä, kun ymmärtää, että ei muistisairas kiusallaan. Että välillä se oikeasti on sairaus, joka puhuu.
Muistisairaan ihmisen käytöksen muutokset keskusteluttavat myös ammattilaisia. Tunnettu tosiasia on, että joissakin hoivakodeissa henkilökunta on erityisen taitavaa luomaan kaikille turvallisen, leppoisan, mutta silti virkeän ilmapiirin ja joissakin yksiköissä törmätään enemmän järjestelmällisesti muistisairaiden käytöksen haasteisiin. Mitä oikein tapahtuu niissä yksiköissä, joissa homma toimii? Kaikkialla on ammattilaisia. Lähtökohdat ovat periaatteessa samat. Kaikki tietää, että kyse on jostakin tiedosta tai taidosta – ei lääkkeistä tai tietyn ammattikunnan edustajista. Mutta mitä on se hiljainen tieto? Tästä kysymyksestä kiinnostui ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyötään suunnitellessaan Jenni Kekkonen. Suosittelemme lämpimästi lukemaan tämän lopputyön, jos olet ammattilainen, jos läheisesti on muistisairas tai jos asia sinua millään tavalla kiinnostaa.
Osaamisen taustalla on kunnioitusta toista ihmistä kohtaan, ymmärtämistä ja kaikkien tasa-arvoisena kohtaamista, mutta tämä opinnäytetyö raottaa verhoa sen hiljaisen tiedon äärelle, jolla ammattilaiset toimivat. Tähän työhön on haastateltu vain muutamia näistä huikeista ammattilaisista. Heitä paljon ja heitä on kaikkialla. Osaamista löytyy niin ammattilaisilta kuin läheisiltäkin. Hienointa tässä on, että nämä ovat taitoja, joita voi halutessaan oppia. Jennin lopputyöhön pääset tästä linkistä:
https://www.theseus.fi/handle/10024/371592
terveisin Sanna
